Jaahas, tänään kello 12:05 hypähtää viisari taas kerran eteenpäin. Ja mitä olen saannut aikaiseksi näinä vuosina? Tiivistettynä kolme ihanaa lasta…
Erilaisia polkuja on tullut koluttua, nähty maailmaa eri näkökulmista. Rakastuttu, rakastettu (joskus myös rakasteltu), innostuttu, masennuttu, ilottu, suruttu, itketty, naurettu. Joskus on ollut vaikeampaa, joskus (harvemmin) helpompaa olla, päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois.
Polun varrella olen tutustunut erilaisiin ihmisiin, hyviin ja pahoihin. Jotkut niistä ovat jo edesmenneet mutta säilyvät muistoissani, jotkut niistä ovat elinikäisiä ystäviä (enkä rupea nyt niitä luettelemaan, tiedätte kyllä itsekin). Muutamat ovat omalla toiminnalla aiheuttaneet tippumisen kelkasta, toiset eivät taas kestäneet minun tekemisiä, mutta siellä ne vielä ovat, osana mun menneisyyttä.
Summa summarum, olen kuka olen. Nelkytäneljä vuotta on maailma muokannut tätä mieltä. Olette kaikki osasyyllisiä siihen mikä minusta tuli. Osittain kiitän ja osittain pahoittelen mutta nyt kuitenkin juon aamukahvit niin kauan kun olen vielä nuori ja komea. Puoliltapäivin sekin muuttuu…
Ja päivän mietelause kuuluu;
Life’s a bitch and then you die….