Kaikki alkoi siitä kun yhdellä foorumilla verrattiin parisuhteen problematiikkaa ydinonnettomuuteen. Joku kertoi että ydinlaskeuman vaikutukset ovat pitkäkestoisia, joku vastasi kertomalla miten neutronivirtaus on olosuhderiippuvainen ja joku sanoi että tästä lähtien hän opiskelee kvanttifysiikkaa. No, vertauskuviahan ne vain oli mutta…
Keksin sitten verrata parisuhdetta tulipaloon. Palon fysiikka on suhteellisen helppo, tarvitaan palava aine, riittävä lämpö, happea ja häiriintymätön ketjureaktio. Samoin rakkauden fysiikka on helppo, tarvitaan rakkautta, lämpöä, intohimo ja häiriintymätön ketjureaktio. Poista joku näistä niin parisuhde kaatuu, helppoa eikö?
Miten sitten vaalitaan tätä parisuhdetta, miten tuodaan sitä lämpöä siihen, miten saadaan intohimo riittämään? Onko olemassa joku kaava mikä kertoo meille montako kertaa viikossa pitää olla intohimoinen, paljonko pitää jakaa sitä lämpöä, miten pitää rakastaa? Eipä ole, olemme yhtä hukassa kun Oppenheimer ja kumppanit aikoinaan Manhattan-projektin kimpussa. Tiedämme teoriassa miten homma toimii mutta emme ole päässeet käytännössä kokeilemaan eri sekoitussuhteita. Emme pysty arvioimaan miten paljon esimerkiksi kontaminaatio suhteessa vaikuttaa. Pahinta on että kontaminaation määrän vaikutus suhteeseen ei ole vakio. Ei siis voida luoda matemaattista kaavaa joka kertoo meille miten paljon suhde saa kontaminoitua ennen kun se hajoaa.
Uuden suhteen alkutaival voidaan verrata kaksivaiheiseen ydinpommiin eli vetypommiin. Tarvitaan primääri detonaatio, eli ensivaihe, missä fissio tuottaa lämpöä ja painetta jotta se sekundäärinen vaihe saadaan laukaistua. Lisäksi tarvitaan siihen uutta ainetta jotta saadaan ketjureaktio käyntiin. Ei siis riitä ihastus pitkälle, sillä saadaan aikaan vain fissiovaihe, sen jälkeen tarvitaan rakkautta ja lämpöä sekä painetta jotta fuusiovaihe toteutuu. Muuten suhteesta tulee vain niin sanottu likainen pommi.
Ydinreaktorissa ketjureaktiota hallitaan jäähdytysveden Booripitoisuudella, säätösauvoilla ja muilla konsteilla. Rakkaudessa ulkoiset olosuhteet, kavereiden mielipiteet ja yleinen ajatusmaailma hallitsevat ketjureaktion. On se ihmeellistä miten fysiikka voidaan ottaa apuvälineeksi kun keskustellaan rakkaudesta.
Jos yllä mainitussa tekstissä on virheitä, lähinnä fysiikan puolella, niin älkää välittäkö siitä. Tämä ei ole kvanttifysiikan tenttikirjoitus, tämä ei ole palon fysiikan oppitunti. Tämä on puhtaasti yhden blogaajan ajatusmaailma.
