Tänään vuosi vaihtuu ja katseet kääntyvät kohti tulevaa. Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, ehkä minäkin joskus päätän mitä minusta tulee isona. Uutta vuotta vietän lasten kanssa, limua juoden ja sipsejä syöden. Muutama raketti lähtee taivaalle illan mittaan mutta muuten yritämme olla ihmisiksi. Olkaa te muut myös jotta kenenkään ei tarvitse herätä sairaalasta, putkasta tai ruman yöseuran vierestä. Hyvää Uutta Vuotta! PANG!!!
Kesällä leikittelin sanoilla, sanoilla josta piti tehdä biisi. Ajatuksissani muodostin rivejä, mietin bassoraitaa, biittiä, stemmoja. Ei vain tulosta syntynyt. Tänään väsyneenä löysin paperilapun mihin olin rustannut muutamat sanat, in inglis of koors, ja ajatus palautui mieleen. Väsymys on muuten luovuuden isä jos ette tienneet, ihan samalla tavalla kun laiskuus on keksintöjen äiti. Koska minulla oli tänään aikaa ajatella sai luovuus vallan.
Kun väsymys iskee joulun alla niin on loogista että uusi versio biisistä on jouluinen, vaikkakin vihaan joulua. On stemmoja mitkä tuo joulun mieleen, plagiointi on luovuuden isoisä, ja koko juttu haiskahtaa joululta. No en aio sen enempää kertoa kun homma ei ole ihan paketissa vielä mutta paljastan joulutervehdyksenä teille osan tekstistä;
And I wish, each and every day,
No, I hope, each and every day,
That you’ll be my Christmas Bride one day
Se siitä, alkaa olemaan joulu paketissa. Oikein hyvää ja Rauhallista Joulua…
Jouluaiheisen kukkajutun vein juuri hetken mielijohteesta nätille tytölle jolla on erittäin nätti hymy. Älä kysy mikä hänen nimensä on sillä en tiedä, minulle hän on kahvimyyjä.
Joku voi pitää minua hulluna, tai vähintään mielenvikaisena, kun näin tein. Useimmat teistä pitää tekoni järjettömänä, so what. Olen mies, ei mun teot tarvitse olla järkeviä. Sitä paitsi tyttö sai hyvän mielen, minulle hän soi kauniin hymyn joka pelasti päiväni, eli kaikki voitti.
Ihmisten pitäisi useimmin tehdä tällaisia seikkailuretkiä. Irroittaa sokan ja heittäytyä täysillä järjettömyyteen. Tietäisitte miten kivaa se on sitten palata järjelliseen elämään. Nämä pienet jutut ovat kullan arvoisia minulle, ne saavat minut hyvälle tuulelle ja jos joku tyttönen ilahtuu siitä niin se on vain plussaa.
Vaikkakin en tykkää joulusta, etenkin tänä vuonna, niin tämän päivän uro(s)teko palautti hitusen kadoksissa olleen joulumielen. Ei tämä tunne varmaankaan kauan säily mutta jos nyt edes tämän kirjoituksen ajan.
Rauhallista Joulua kaikille ja muistakaa hymyillä, jonain päivänä se ehkä palkitaan.
Sitä ei kannata yrittää, miehenä olet kuitenkin väärässä.
Aamupäivällä menin paikalliseen kahvikojuun tekemään päivän veikkaukset. Ajattelin siinä samassa juoda kupposen kahvia ja olla vain. Tuntien minut ja mun aamut niin olin yllättävän hyvätuulinen tänään, syytä tähän en kylläkään tiedä. No, rastitin kenoni, kaadoin kahvia kuppiin ja toivotin hyvät huomenet myyjättärelle joka vastasi minulle hymyillen. Minä poikahan siitä innostuin ja tokaisin että on nätillä tytöllä nätti hymy heti aamusta. HALLOOOO! Hyvä että tytteliini ei ponkaissut tiskin yli pesismaila kädessä syyttäen minua kaikesta seksuaalisesta häirinnästä lähtien. Ilmeisesti hän oli sitä mieltä että yritin jotain iskua tai vastaavaa. Minä kun yritin olla vain kohtelias.
Miksi naiset aina reagoi näin? Miksi niille ei saa sanoa kehuvia sanoja silloin kun siihen on aihetta? Miksi ne vääntää siitä aina jotain muuta? Jos kehut naista kauniiksi niin hän on ihan sata varma siitä että hän on rumin akka päällä maan, vielä pahempi on jos hän on itse pyytänyt lausuntoa ulkonäöstään, silloin olet kaiken muun lisäksi vielä kehno valehtelija. Ja odotahan sitä hetkeä kun olette naisen kanssa juhlissa ja otat sellaisen varovaisen lähestymistavan, eli et kehu etkä pussaa, niin silloin se riemu vasta repeää. Et rakastakaan enää naistasi, katsot vain niitä nuoria hutsuja, kaikki ovat kauniimpia kuin hän ja sinä tollo vielä vahvistat sen olemalla hiljaa. Ei ole miehen helppoa elää tässä maailmassa ei…
Jos joskus joku keksii sen miten välttyä näistä ongelmatilanteista niin olisin kiitollinen jos hän kirjoittaisi siitä kirjan, ostan sen nimittäin heti. Voin kuvitella että kustantajatkin ovat kiitollisia, tätä kirjaa ei tarvitse heti laittaa alennusmyyntiin ja painotalotkin palkkaa lisää työntekijöitä, niin taattua on kyllä menekki…
No, se siitä. Mukavaa viikonloppua, mussukat 💖
Ilman seuraa on pakkopullaa….
Tänään(kin) juon aamukahvini ilman seuraa. Ei ole nättiä tyttöä hymyilemässä minulle aamiaislautasen yli. Seuranani on facebook, instagram, youtube ja muut verkkopalvelut. Eipä ole minullakaan hommat niin hanskassa…
Filosoofisessa mielessä tämä on ihan hyvä juttu. Saan lukea monen eri ihmisen näkökulmia eri asioihin, saan kuunnella musiikkia ja katsella kuvia. Kuitenkin jotain puuttuu. Hymy joka saa minut hymyilemään, läheisyys joka saa minut läheiseksi, seura joka saa minut onnelliseksi.
Aamukahvi on nautinto, etenkin jos se tarjoillaan hymyn kera. Siinä on sitä, en tiedä mitä, mutta se on siinä. Onko se se kahvi, vai se hymy? En tiedä, mutta ehkä tämä joskus selviää minullekin. Taidan mennä jonnekin juomaan kaupallista aamukahvia, saan ehkä hymyn kaupan päälle.
Ei hyvää mutta huomenta
Tänään vietämme Suomen itsenäisyyspäivää. Juhlistamme oman kansamme tahtoa olla itsenäinen, omista asioista huolehtiva yhteisö. Muistamme ne jotka antoivat kaikkeensa kansamme puolesta, niin kollektiivisesti kuin yksilöllisesti. Kunnioitamme kansamme ja yhteisömme eri juhlilla, tapahtumilla, liputuksilla jne.
Mutta miten on huomenna? Normaali arki tulee vastaan, murisemme taas siitä miten kaikki on mennyt niin huonoksi. Maan talous takkuilee, ei ole sitä eikä tätä. Missä silloin on itsenäisyyden ylpeys? Miksi emme silloin ole tyytyväisiä siitä että saamme päättää omista asioista? Onko meidän itsenäisyys enää olemassa vain vuorokauden verran?
Mitä itsenäisyys tarkoittaa yksittäiselle henkilölle? Onko se vapaus tehdä omia päätöksiä, vapaus toimia tiettyjen moraalikäsitteiden puitteissa vai onko se vain taas yksi syy lisää juhlia? Osaako tämän päivän kansalainen arvostaa oman kansan itsenäisyyttä ja sen tuomaa arvostusta? Onko nykypäivän globaalisaatio viennyt pohjan itsenäisyydestä?
Suomi on tänään osa verkostunutta Eurooppaa, osa maailmaa mutta silti vielä itsenäinen valtio. Emme voi tehdä ihan niin kuin lystäämme mutta ei meille kyllä kukaan sano myös miten tätä maata tulisi johtaa. Se on itsenäisyyden hinta. Emme voi olla piittaamatta muista jos haluamme menestyä kansana, emme voi uppiniskaisesti kulkea omaa polkua jos koko muu maailma kulkee toista reittiä. Se ei vain toimi niin. Se mitä voimme tehdä on että yritämme vaikuttaa muun maailman polkuvalintoihin, yritämme johdattaa muita meille sopivalle kurssille, se on tämän päivän itsenäisyys.
Vaikka en aina ole ihan samaa mieltä meidän kansaa johtavien ihmisten kanssa niin myös minä olen tänään ylpeä. Olen ylpeä siitä että kuulun kansaan joka on taistellut itsensä itsenäiseksi, ylpeäksi osaksi maailmaa. Olen tyytyväinen siihen miten useimmat asiat ovat suomessa, toki en voi ihan kaikkea allekirjoittaa, ja olen kiitollinen siitä että saan itse olla itsenäinen kansalainen. Olen ylpeä siitä että saan olla Suomen kansalainen, en vain tänään mutta joka ikinen päivä.
Hyvää itsenäisyyspäivää
Hei, Kaunokainen
Tätä et uskonut, vanhanaikainen kirje tipahtaa postiluukusta Sinulle (tietysti jos postia jaetaan). Sellainen tunteella kirjoitettu kirje ja Sinulle osoitettu, veikkaan että hämmästyit. Saat kutsua minua vanhanaikaiseksi, hulluksi tai miksi ikinä haluatkaan mutta haluan kuitenkin kirjoittaa tämän kirjeen Sinulle.
Ystvyytemme alkoi jo kauan sitten. Siitä on niin kauan että en enää oikein muistakaan miten se alkoi. Jossain kohtaa alkutaipaleella muistan nähneeni Sinua naiseellisesti pukeutuneena korkokenkiä myöten, älä kysy miksi muistan ne kengät mutta muistan. Muistan myös että olit jo silloin kaunis, olet sitä edelleen mutta nykyään olet myös tyyliltäsi naisellisempi, nainen minun makuun.
Pitkään olemme olleet ystäviä. Meillä on ollut omat lemmenleikit omien leikkikavereiden kanssa eikä kumpikaan meistä koskaan ole ehdottanut yhteistä leikkiä. En koskaan silloin ajatellut Sinua omana rakastettuna, se ei silloin edes käynnyt mielessä. Ajat kuitenkin muuttuvat, ja ihmiset niiden mukana. Viime aikoina olen huomannut että ajattelen Sinua yhä enemmän ja enemmän. On tapahtumassa jotain mitä olen yrittänyt välttää, tunteet ovat sekaantumassa peliin.
Jotain tai joku tuli hetkellisesti meidän väliin ja aiheutti tilapäisen viilennyksen ystävyytemme. Elimme tilapäisesti oman onnemme nojassa ja olimme ehkä jopa onnellisia. Kuitenkin jossain syvällä oli pieni hehku kytemässä, hehku joka ei suostu sammumaan, hehku joka on muuttumassa roihuavaksi tulimereksi. Nyt minulla herää vain yksi kysymys, tunnetko Sinä samoin? Näetkö hehkun edessäsi? Mitä se hehku Sinulle merkitsee? Okei, kolme kysymystä oli.
Ystävyytemme ei tule kestämään onnetonta suhdetta, siitä olen jokseinkin varma. Väärällä ajoituksella ja lähestymistavalla voimme saada oikein paljon tuhoa aikaan. Nyt on tunteet pidettävä kurissa, ystävyyden nimissä. En halua luopua ystävyydestä, mutta en myöskään rakkaudesta. Miten valitsen oikean tien? Miten Sinä valitset oikean tien?
Tänäänkin olen ajatellut Sinua, useamman kerran. Olen miettinyt miltä tuntuisi käydä treffeillä kanssasi, miltä tuntuisi suudella Sinua ja miltä tuntuisi herätä aamulla jos olisit siinä vierelläni. Kun suljen silmäni näen Sinut edessäni. Olen hukassa, eksynyt tunteiden maailmassa, ihastunut ja ehkäpä hiukan rakastunut.
Mutta mitä jos kaikki olisi toisin? Mitä jos olisimme tulisesti rakastuneita toisiimme? Olisiko meillä uskoa, toivoa ja rakkautta riittävästi jotta voisimme antaa tunteiden viedä? Kestäisikö rakkautemme, ystävyytemme ja kumppanuus samassa paketissa? Pystyiimmekö purjehtimaan läpi elämän myrskyt turvalliseen satamaan? Olisiko meistä siihen?
En uskalla ottaa riskiä. En uskalla kertoa Sinulle tunteistani. Pelkään että Sinä säikähdät ja ystävyytemme kärsii. Pelkään että tuhoan jotain mitä olen rakentanut monta vuotta. Pelkään että jään yksin suruni kanssa. Pelkään että et rakastakaan minua, että en olekaan Sinulle sitä mitä Sinä olet minulle. Pelkään että et koskaan lue kirjettäni loppuun.
Hyvää yötä, Kaunokainen
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi