Kuukausi: marraskuu 2015

Ei yksinäinen unta saa…

On 30.11.2015

Makoilen sängyssä ja mietin taas näitä parisuhdejuttuja. Mietin olenko valmis tai halukas olemaan parisuhteessa? On nimittäin aika turhaa hakea kumppania tuolta jostain kaukaa jos ei edes halua kumppania. Mutta haluanko?

Viihdyn yksin, myönnän sen, mutta joskus kaipaa keskustelukaveria, halikaveria tai… Joskus vain yksinäisyys käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Joskus vain olisi kivaa katsella nukkuvaa kaunotarta vieressä, huokailla ja nukahtaa hymy huulilla. Nyt joutuu valitettavasti päivittää blogia yksin keskellä yötä.

Minkälaisen kumppanin haluaisin sitten? Sellaisen seksikkään vai älykkään? Lapsirakas yh-äiti vai menevä älä-edes-puhu-lapsista? En tiedä mitä etsin ja sen(kin) takia tämä vaivaa mieltäni, en pysty päättämään mitä haluan!

Joskus ennen vanhaa avioliitot olivat perheiden sopimia kauppoja. Pariskunnilla ei ollut mitään sanottavaa, tai sai ne sanoa mutta ei se auttanut. Köyhä paroni sai rikkaan kauppiaan tyttären. Tyttö pääsi piireihin ja ukolla oli taas rahaa huoriin, kätevää eikö? Valitettavasti nämä liitot joskus jopa epäonnistui siinä määrin että pariskunta tykkäsi toisistaan. Eihän se niin saa olla.

Onneksi olen yksin nyt, muuten joku jäkättäisi aamulla kun jään sänkyyn. Keitän kahvit nyt ja uppoudun Fantasian maailmaan, tulen ja jään saagaan.

Öitä, mussukat

Joulutunnelma

By marcexone

On 27.11.2015

In Yleinen

tai sen puute.

Joulu on taas ilmestynyt katukuvaan. Loputtomat joululahjamainokset, hyllykaupalla joulukrääsää, joululaatikot kaupan kylmäaltaassa. Tätä saa nyt taas kestää viikkotolkulla, aaaaargh!

Joulu ei ole sama asia kun sen viettää ilman lasten läsnäoloa. Joulu on perhejuhla, ei se sovi tällaiselle sinkkuisälle. Nykyinen joulun vietto edellyttää lähes perhettä. Me yksin suuressa pahassa maailmassa elävät jäämme taas ilman huomiota. Lahjat ostetaan perheelle tai tyttö/poikaystävälle, ei kukaan osta sinkulle lahjaa, etenkin jos hän asuu noin 500 km päässä muusta suvusta. On se niin väärin!

Tulipa taas mietittyä sitä että kuinka monta meitä yksin-jouluna-raukkoja on maailmalla? Me jotka istumme kotona telkkua töllöttäen, siis jopa SM-liiga viettää joulua joten joutuu katsomaan vanhoja matseja, syömme perinteistä Saarioisen tekemää liha-perunasoselaatikkoa koska ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä mitään muuta ja pizzaäijäkin viettää joulua. Telkusta ei tule muutenkaan mitään mutta jouluna tarjonta heikkenee entisestään. Ei edes Aku Ankan joulujutut jaksa enää innostaa.

Jos jotain hyvää pitää joulusta sanoa niin valokoristeet. On mukavaa kävellä lähialueella ja katsoa pihojen jouluvaloja, ne ovat ihan oikeasti valopilkku tässä joulumasennuksessa.

Kaikesta huolimatta, kaikille oikein hyvää pikkujouluviikonloppua…

Ja olkaa varovaisia pikkujoulujuhlissa…

Home sweet home

By marcexone

On 25.11.2015

In Rakkaus

ja kaikki mitä se pitää sisällään…

Taas tuli käytyä siellä sun täällä. Olihan se mukavaa mutta kyllä se oma pikku boheemiluola on kuitenkin kullan kallis. Taas voi mennä ja tulla oman mielen mukaan, istua koneen ääressä ja näpytellä tekstiä ruutuun, etsiä toista boheemisielua, mistä aasinsilta siihen mitä ajattelin kirjoittaa.

Joskus vuosia sitten, silloin kun vielä olin nuori ja komea, kaikki oli toisin. Luettiin treffipalstaa, lähetettiin kirjeitä, soiteltiin ja käytiin treffeillä. Nykyään selataan treffipalstoja netissä, annetaan koneen laskea sopiiko joku kumppaniksi, jos matchtulos on huono niin ei edes vaivauduta vaikkakin esittelyteksti vaikuttaa mielenkiintoiselta. Luotetaan siihen koneen laskemaan tulokseen, ei tää sovi sinulle! Entä jos se tulos on väärä? Entä jos vuosisadan rakkaustarina menee sivusuun koska happypancake tai vastaava ei ole huomioinut ihan jokaista pientä yksityiskohtaa? Ja miten määritellä onko nainen/mies ihana? Fiilis jää pois, riskit jää ottamatta, voiko näin hakea sitä aitoa kumppanuutta?

Naurattaa nämä nykyiset Tinderit, match.comit ja muut deittipalvelut. Ne ovat parhaita välineitä tuhoamaan kaiken sen mikä deittailu on. Mystiikka on poissa, hermostuneisuus on enää siinä vaiheessa kun näpyttelee, eikä enää tarvitse odottaa postia kun kuuta nousevaa (no joo, postilakko kyllä auttaa siinäkin) kun ympäri vuorokauden voi mobiililaite plingata viestin saapumisen merkiksi. Hauskuus deittailusta on poissa, se on nykyään sellaista pakonomaista seuranhakua, vain sen takia että ei haluta olla ilman sitä toista koska silloinhan me ollaan taas erilaisia.

No, juon kahvini rauhassa. Surffaan netissä ja jään odottamaan että joku laittaa minulle kirjeen kotiin. Voi kyllä olla että joudun odottamaan loppuelämän mutta olkoot sitten näin.

Pelko

By marcexone

On 18.11.2015

In Yleinen

Me ihmiset olemme siitä ihmeellisiä että meillä on kaikilla joku pelko. Ei niin kuin eläimillä että ne pelkää kaikki saman lajin edustajat jotain tiettyä, esimerkiksi ahven pelkää haukea, meillä kaikilla on omat pelkomme. Joku pelkää poliisia, joku hammaslääkäriä. Joku toinen pelkää työttömyyttä, rahattomuutta, epäonnistumista jne. Useimmat meistä pelkää kuolemaa, minua pelottaa elämä.

Minua pelottaa olla oma itseni, olla se boheemi joka maalailee ja kirjoittelee. Minua pelottaa olla se harmaan massan valopilkku. Pelkään että joudun silmätikuksi, naurun alaiseksi, nimittelyn kohteeksi. Eniten minua pelottaa se että voisin jopa pitää siitä että olisin ns normaali ihminen, että minulla olisi normaalit suhteet, normaali seksielämä, perusperhe koirineen, että kaikki olisi standardien mukaista, ei sellainen sovi minulle.

Näin joulun alla media tulvii taas kaikkia mainoksia. Mainokset ovat suunnattuja niille joilla on perhe ja koira. Tällaiselle boheemisinkulle ei löydy niistä lohtua. Taas pelkoni on siinä, onko minun muututtava sellaiseksi perheelliseksi koti-isäksi jotta sovin tähän julmaan maailmaan? Onko minun luovuttava omasta identiteetistä jotta tunnen oloni turvalliseksi?

Kun katselee ihmisiä maailmalla näkee monen monta eri tallustajaa. Viime viikolla näin ihmisen joka keräsi tupakantumppeja kadulta, ilmeisesti rahat oli täysin finaalissa tai sitten häntä ei vain kiinnostanut. Samalla kävelyreissulla näin sitten hienon ladyn, jolla oli ainakin 10 sentin korkkarit ja yritti epätoivoisesti saada oma Jaguari parkkiruutuun. Jäin nyt jälkikäteen miettimään, mitäköhän ne henkilöt pelkää?

Nuorena kloppina harrastin palokuntatouhua eikä minua pelottanut yhtään. Koskaan ei tiennyt kun keikka tuli mitä on vastassa mutta en ajatellut sitä pelon kannalta. Luotin kavereihin että he tekevät hommansa ja että pääsemme kaikki kotiin keikan jälkeen, ilman vammoja, ilman henkisiä traumoja, just that simple. Tein uraa ensihoidon puolella, mentiin samalla tempolla ja fiiliksellä, ei meidän tarvitse pelätä. Ihan sama oliko keikkaosoite vanhainkoti vai narkkiluola, luotin siihen että kyllä järjestelmä pelaa. Eikö olekin nurinkurista, psykoosissa oleva huumeidenkäyttäjä ei saa minua pelon puolelle mutta tuttu ja turvallinen oma koti kylläkin?

Mitä sinä pelkäät? Pelkäätkö pimeätä, avaria paikkoja, hämähäkkejä, koiria vai jotain ihan muuta? Tiedostatko mitä pelkäät? Miten aiot käsitellä pelkosi?

Rakkaus vol 2

By marcexone

On 15.11.2015

In Rakkaus, Unelmat

Paikallisessa soittoravintolassa näin naisihmisen, sellaisen ihanan millä oli ihan selvästi kauneus puolellaan. Katseemme kohtasivat ja tunsin jotain, en vielä tiedä mitä, jotain sanoin kuvaamatonta, fyysinen vetovoima, jokin siinä naisessa vetosi minuun. Kotiin päästyäni mietin pitkään miksi en ottanut tilaisuudesta kopin. Miksi jäin siihen tunteeseen että jokin meni nyt huti. Olisinko voinnut olla hänelle SE?

Tovin jouduin miettimään ennen kuin vastaus minulle selkisi, en voinnut vastata hänen katseeseen koska sydämeni on jo varattu. Se kenelle se on varattu on tässä kohtaa aivan samaa, hän ei mitä luultavammin edes tiedosta sitä (parempi ehkä näin), mutta silti asia on näin. En voinnut rakastua päätä pahkaa koska olen jo rakastunut, tai ei, rakastan toista, niin hyvässä kuin pahassa, se että onko rakkauteni edes millään tavalla suosiossa tai paremminkin edes lähellä vastakaikua on aivan toinen asia.

Me voimme rakastaa monella eri tavalla. Kaikki me vanhemmat tiedämme sen, rakastamme lapsiamme tietyllä tavalla, rakastamme niiden toista vanhempaa myös tavalla, ei aina silleen tietyllä tavalla mutta silti. Rakastamme ystäviämme, perhettämme ja muita samassa jamassa olevia mutta rakastamme kaikkia eri tavalla. Se on se rakkauden suuruus.

Jotkut sanoo että tiedät milloin se oma kumppani tulee eteen, sen vain tietää. Välttämättä se ei tarkoita sitä että tämä kumppanuus kestäisi arjen mutta tiedät milloin hän on siinä sinun edessäsi. Minä tiedän, olen nähnyt hänet monasti, en tiedä onko hän nähnyt minua siinä valossa enkä aio ottaa asiasta selvää. Se on puhtaasti hänen asiansa, minä tiedän että hän on se minulle ja voin vain toivoa että olisin myös se hänelle, en tiedä.

Poistuin paikallisesta juottolasta haikein mielin. Kaikki oli pedattu sille että en olisi ollut yksin tänään. Silti jotenkin olen ylpeä siitä että kykenin poistumaan aiheuttamatta sen kummempaa meidän kesken. Se jäin katsekontaktin tasolle, hyvä niin (vaikkakin fyysinen minä väittää jotain muuta). Voin siis keskittyä rakastamaan hiljaa sitä minun sielunkumppania.

Hyvää yötä, mussukat

Harmaa talous

By marcexone

On 14.11.2015

In Yleinen

Elän harmaassa taloudessa, lattialla harmaasävyinen vinyylipäällyste, harmaat jalkalistat, ulkona harmaata ja sadetta sekä päälläni harmaa collagepaita. Harmaa on iskenyt sieluuni.

Onko harmaa sitten niin vaarallinen, vai pitäisikö sanoa paha? Vaihtoehtona tietysti olisi täysin musta tai kirkuvan värikäs mutta olisinko silloin yhtään parempi vs huonompi? Onko värillä mitään väliä, värisokea ei mitään häviä, tyylitteli aikoinaan Hausmylly biisissä Se Mustamies. Onko harmaa harmonian ja tasaisuuden väri?

Pariisista tulvii maailmalle synkkiä tummia kuvia. Niissä näkyy muutama valopilkku, kirkkaita värejä jotka ovat suuressa kontrastissa ympäristön mustaan ja tummaan. Nämä valopilkut ovat pelastuskalustoa kirkkaine valoineen ja huomioväreineen, eivät vain värityksellään kyllä tilannetta saa mitenkään paremmaksi. Onko värillä väliä?

Tykkään harmaista sävyistä. Kun kuvaan ja muokkaan kuvia huomaan että valitsen usein harmaasävyisiä ratkaisuja. Näillä valinnoilla edistän sen että kuva puhuu puolestaan, ei vain ne kuvan värit. Harmaasävyisessä kuvassa esimerkiksi ruusun kauniit muodot tulevat paremmin esiin, värillisenä kaikki vain ihailee sitä ihanaa tummaa punertavaa väritystä, harmaa on siis hyvä väri. Harmaa myös korostaa muut värit ja sopii lähes paikkaan kun paikkaan, paitsi talouteen missä sitä yritetään kitkeä. Jos harmaa olisi niin surkea väri niin miksi sitten pidetään elefantteja, virtahepoja ja snautsereitä kauniina, valitakseni vain muutama esimerkki? Kun halutaan tehdä harmaasta hyvää puhutaan hopeasta, mutta sehän on kuitenkin vain harmaata metallia, siinä missä titaani, platina ja plutoniumikin. Jos harmaa on niin huono niin miksi sitten moni haluaa harmaan auton, harmaat keittiön koneet, harmaan puhelimen (minulla on kultainen mutta olenkin vähän outo) jne. Sen takia että harmaa on oikeesti kaunista.

Harmaan talouteen (eli enemmän tai vähemmän laittomaan talouteen) en paneudu vaikka niin luulitkin kun luit otsikon 😄

Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi