ja siihen kuuluva viha-aamu….
Olen yöeläin, en mene koskaan ajoissa nukkumaan vaikkakin tiedän että aamulla pitää raahautua sängystä ennen kukonlaulua (ottakaa huomioon myös se että minulla ei ole kukkoa eikä kanoja). Silmät ristissä keitän kahvia, facetan ja bloggaan. Mistään ei tule mitään. Kello tikittää metronomin lailla seinällä ja aurinko häikäisee, vihaan aamuja!
Don’t even try talking to me just now
Se on koitumassa minulle rasitteeksi, siis se että suu on huomattavasti nopeampi kuin aivot. Huomaan vasta kun olen jo vastannut että nyt se asia loksahti paikoilleen tuolla aivoissa. Typeriä päätöksiä, hosumalla tehtyä, no sitä saa mitä tilaa.
Olin tehnyt vuoronvaihdon työmaalla. Sen piti taata minulle aikaa lepoon ja omiin pikku harrastuksiin. Piti olla aikaa itselleni. Kuinka ollakaan työmaalla koettiin taas väen vähyyttä ja kuulen kun itse sanon että kyllä minä voin tehdä! Vapaapäivät haihtui kuin vesi sahaarassa, työtunnit kasvoivat räjähdysmäisesti ja kotona kiukuttelen kun en ehdi omia juttuja tehdä. Great!
Olen impulsiivinen, siksi en menesty. Olen kärsimätön, siksi en menesty. Olen typerä, siksi en menesty…
Voi kun oppisin pitämään suuni kiinni ja lausumaan ääneen vain ne ajatukset jotka muu yhteisö haluaisi kuulla. Mitä minusta olisikaan tullut silloin?
Kohta mennään yöksi töihin, alunperin piti olla vapaapäivä, sitten piti olla päivävuoro ja nyt se on sitten päivä- ja yövuoro. Huomenna piti olla yövuoro, sitten piti olla vapaapäivä, nyt se on taas yövuoro, vain sen takia koska suuni on paljon nopeampi kuin aivoni.
Hyvää yötä Suomi, missä sitten oletkaan
Ilmaisen julkaisemisen puolesta: Blogaaja.fi